Vaalit lähestyvät ja keskustelu sosiaalisessa mediassa kiihtyy. Meiltä poliitikoilta peräänkuulutetaan mielipiteitä yhdestä jos toisestakin asiasta ja hyvä niin. Koronan myötä kaupungin talous on noussut tapetille aivan eri tavalla kuin menneinä lähivuosina. Tässä ajatuksiani tuon aiheen ympäriltä.
Keravan talous on ollut varsin hyvällä mallilla viime vuoteen asti. Toki matkan varrelle on mahtunut omaisuuden myynnistä saatujen miljoonien aika surutonta käyttöä, joten luvut näyttävät ehkä joiltain osin paremmilta kuin todellisuus onkaan. Viime vuoden tulosta ei vielä tiedetä, mutta ilmeisesti tilanne ei lopulta ole niin paha kuin mitä pahimmat skenaariot jossain kohtaa syksyä näyttivät. Tämä vuosi sen sijaan ainakin budjetin tekovaiheessa näytti todella karulta. Siihen suurin vaikutin on luonnollisesti erittäin poikkeuksellinen maailmantilanne. Mitä vaihtoehtoja budjettia laatiessa sitten oli käsillä?
Vaihtoehto jossa hätäpäissään leikattaisiin menoja 10 miljoonaa euroa on sekä epärealistinen että kaupungin palvelutarjoaman kannalta kohtuuton. Verojen massiivinen nosto kertarysäyksellä on aivan yhtä käyttökelvoton vaihtoehto.
Veroprosentteja harvemmin lasketaan. Näin ollen budjettineuvotteluissa päädyttiin kompromissiin, jossa verot päätettiin jättää ennalleen ja katsoa josko maailman tilanne vuodessa kääntyisi sen verran, että korotuksilta vältyttäisiin kokonaan. Sitä ei tiedetä ketkä kaupungin budjettineuvotteluissa ensi syksynä istuvat. Mikäli talous on yhtä pahasti pakkasella kuin tällä kierroksella, niin veronkorotuksilta ei mielestäni voida enää välttyä.
Mitä tulee sitten tähän julkisuudessakin esitettyyn lautakuntien tasapainotus-tehtävään. Se on yksittäisten valtuutettujen taidokkaasti lobattua politiikkaa. Ehkäpä tämä on sitä kokemuksen tuomaa viisautta, vaikkakaan sillä ei sinänsä ole juurikaan tekemistä budjettineuvotteluiden hengen kanssa.
Poliittiset ryhmät päättivät erittäin poikkeuksellisesti ottaa velkaa käyttötalouden paikkaamiseksi vuodelle 2021. Mistään talousvastuun siirtämisestä vaalien yli ei todellakaan mielestäni ole kyse, vaan välttämättömästä toimesta talouden sakatessa äkillisesti. Kukaan talousneuvotteluissa ei varmasti olettanut, että lautakunnat yhtäkkiä löytäisivät sellaisen taikahatun, josta löytyisi 10 miljoonaa euroa. Kuten aikaisemmin totesin, on se mielestäni täysin epärealistinen tavoite. Eikä sinänsä edes tavoiteltavaa, koska se ei ole mahdollista ilman palvelutason merkittävää putoamista. Näillä tänä keväänä esitettävillä säästötoimenpiteillä ei käännetä Keravan taloutta.
Lautakunnille annettu tehtävä on etsiä toimintaa tehostavia sekä vaikuttavuutta parantavia toimenpiteitä. Eli siis potentiaalisia säästöjä, mutta myös toimenpiteitä, jotka pitemmällä aikavälillä parantaisivat palveluiden vaikuttavuutta. Tämän tarkastelun tulos voi siis olla esitys tietyn toiminnan leikkaamisesta tai yhtä lailla myös ehdotus investoinnista. Mielestäni tämänkaltainen tarkastelu tulisi ottaa vaikkapa vuosittaiseksi harjoitukseksi. Viranhaltijat varmasti tekevät toiminnan suunnittelun yhteydessä arviointia tehostamiseksi jo luonnostaan. Tuon työn tulosten nostaminen poliittisen päätöksenteon arvioitavaksi lisää avoimuutta ja osaksi julkista keskustelua.
Mistä sitten voisi löytyä säästöjä, joilla olisi kaupungin talouden kannalta merkittäviä vaikutuksia ja joilla ei toisaalta olisi palveluita heikentäviä vaikutuksia? Tässä kaksi:
Molemmat aiheuttavat miljoonaluokan kustannukset vuosittain. Ja toisaalta niihin ei leikkaamalla voida vaikuttaa. Investoimalla taasen ehkä voitaisiinkin. Mutta se vaatii poliittista tahtotilaa ja erittäin systemaattista lähestymistä.
Sairaspoissaolojen taso kaupungin työntekijöiden joukossa on huomattavasti korkeampi kuin yksityisellä sektorilla. Tätä aihetta on kierretty kuin kissa kuumaa puuroa koko valtuustokauden ajan (ja käsittääkseni paljon pitempäänkin). Milloin on HR-järjestelmän puutteet estäneet tilanteen syvempää analysointia ja milloin on ollut joitain muita syitä. Pieniä parannuksiakin on matkan varrella nähty, mutta mitään läpimurtoa ei. Tämä asia vaatisi päättäjiltä selvää tahtotilaa panostaa riittävästi asian perkaamiseen, jotta juurisyyt saataisiin esille ja työntekijöiden työolosuhteet sellaiseksi, että sairaspoissaolojen määrä tippuisi selkeästi.
Olen itse ollut tämän vaalikauden Elinkeino- ja työllisyysjaostossa. Paljon puhetta, mutta melko vähän tekoja meidän poliitikkojen osalta. Linjasimme mm. tavoitteeksi leikata nuorisotyöttömyyttä 30%. Kun peräänkuulutin resursseja tuon tavoitteen saavuttamiseksi, niin melko laihaksihan tuo jäi. Paljon hyviä ajatuksia, mutta melko vähän työkaluja viranhaltijoille toteuttaa.
Työttömyyden hoidossa on alkamassa valtion myötävaikutuksella työllisyyden kuntakokeilu. Tuo hanke toisaalta vie työllisyyteen liittyvien asioiden hoitoa Vantaan kanssa yhteiseen organisaatioon, mutta toisaalta tuo näkyvyyttä siihen osaan työllisyystoimia, jotka aikaisemmin ovat olleet TE-keskuksen seinien sisällä. Plus-puolelle voitaneen myös laskea resurssien lisääntyminen. Voi vain toivoa, että tässä hankkeessa löytyisi jokin sellainen avain, jolla työllisyyslukuihin saataisiin pysyvä käänne. Kaupungin omin voimin tuota laivaa ei olla saatu käännettyä.
Toimintaa pitää arvioida kriittisesti ja turhia kuluja karsia. Sen pitäisi olla sisäänrakennettuna kaikkeen tekemiseen. Hyvin usein puhutaan palveluiden lisäämisestä ja erittäin harvoin turhien rönsyjen poistamisesta. Mielestäni on kuitenkin tässä kohtaa mielekkäämpää etsiä toimenpiteitä, joilla voidaan säästää miljoonia kuin leikata kymppitonneja toimivista palveluista vain siitä ilosta että voidaan sanoa (hetkellistä) säästöä syntyneen.
Kuva Micheile Henderson, Unsplash