Kahdeksan vuoden paikallispolitiikassa mukana olon jälkeen olen eilen liittynyt Vihreän liiton jäseneksi. Olen tähän asti pitänyt kiinni sitoutumattoman statuksestani ja sinänsä olen edelleenkin sitä mieltä, että paikallisessa päätöksenteossa pitäisi voida olla mukana ilman puoluepolitiikan rasitetta. Valitettavasti se ei Keravalla ole mahdollista, eikä avauksia sitoutumattoman ryhmän perustamiseksikaan ole näkynyt.
Rehellisyyden nimissä on todettava, että ei se tunnu sitoutumattomilla ryhmilläkään aina olevan pelkkää ruusuilla tanssimista, kun olen seurannut naapurikuntien edesottamuksia. (Tuusulassa ja Järvenpäässä sitoutumattomat ryhmät ovat ihan merkittävässä asemassa). Ryhmän arvomaailman yhteneväisyys mahdollistaa sujuvan yhteistyön ja kovin erilaisten ajatusmaailmojen yhteensovittamisessa lienee omat haasteensa.
Puoluepoliittinen peitsien kalistelu kiinnostaa itseäni edelleenkin yhtä vähän kuin kahdeksan vuotta sitten, mutta jotain on kuitenkin matkan varrella muuttunut. Tässä kirjoituksessa yritän avata taustoja tälle päätökselleni.
Olen ollut kaksi kautta mukana Vihreiden ryhmässä ja jälkimmäisen näistä kaupunginhallituksen jäsenenä. Se, että olen ylipäätänsä voinut sitoutumattomana istua kaupunginhallituksen pöydän ääressä on jokseenkin poikkeuksellista. Siitä kiitos ryhmällemme, jolla luottoa tähän järjestelyyn on riittänyt. Lisäksi olen toiminut ryhmämme neuvottelijana molemmilla kausilla.
On tullut aika kysyä, että olenko todellisuudessa enää sitoutumaton vai onko se vain mantra, jota hoen tyydyttääkseni jotain omaa periaatteellista tarvettani? Olenko enää uskottava sanoessani, että olen sitoutumaton? Näkyykö sitoutumattomuuteni tekemisessäni millään tavalla? Vaikka en aina kaikesta ihan yhtä mieltä puolueen pääkallopaikan linjausten kanssa olekaan, niin isossa kuvassa Vihreät edustavat sitä tulevaisuutta, mitä kohti itse haluaisin olla matkalla. Uimahallin laudeparlamentissakin minut on profiloitu hyvin vahvasti Vihreiden mieheksi jo hyvän aikaa.
Koen, että on mahdollisia äänestäjiäni kohtaan reilua todeta asiat niin kuin ne todellisuudessa ovat: käytännössä en enää näiden vuosien jälkeen ole sitoutumaton enkä halua antaa sen suhteen väärää mielikuvaa.
Valtuustoryhmän puitteissa olen tietysti päässyt vaikuttamaan ryhmämme politiikan tekemiseen. Virallisen luottamuselimissä tapahtuvan toiminnan ulkopuolelle jää kuitenkin melko paljon asioita, jotka tapahtuvat paikallisyhdistyksen puitteissa. Tai ainakin voisi tapahtua.
Sitoutumattomuuteni on tarkoittanut sitä, että en ole myöskään ollut paikallisyhdistyksen jäsen. Vaikka minut on ystävällisesti aina kutsuttukin pikkujouluihin ja muihin vastaaviin illanviettoihin, olen pidättäytynyt ottamasta suuremmin kantaa siihen miten paikallisyhdistyksen toimintaa pyöritetään tai kehitetään. Samaan aikaan palo myös tähän puoleen on hiljalleen syttynyt.
Haluaisin nähdä Keravan Vihreiden olevan tulevaisuudessa muutakin kuin luottamushenkilötoiminnan jatke, jota se pitkälti tänä päivänä mielestäni on. Valtuustoryhmän ja paikallisyhdistyksen välistä yhteistyötä tulisi tiivistää ja jäsenistöä aktivoida muutenkin kuin aktiivisen politiikan tekemisen puitteissa. Työtä näiden asioiden edistämiseksi on vuosien varrella tehtykin, mutta kehitettävää on mielestäni aika paljon vielä edessäkin päin. Puolueeseen - ja sitä kautta paikallisyhdistykseen - liittymisen myötä, on minun tulevaisuudessa mahdollista antaa oma panokseni myös näiden toiminnan kehittämiseksi.