Blogissa on ollut hetken aikaa melko hiljaista. Tämä ei suinkaan tarkoita, että politiikan rintamalla olisi ollut hiljaista - päinvastoin. Paikka kaupunginhallituksessa on tarkoittanut täysin uudenlaista rytmiä tämän “harrastuksen” osalta. Käytännössä kokouksia tai erilaisia valmistelevia tilaisuuksia on viikoittain, monesti useampana iltana viikossa. Syksyn ohjelmaa on lisäksi värittänyt kaupungin haastavan taloustilanteen korjauksen suunnittelu ja sen ympärillä käytävät neuvottelut. Poliittiset ryhmät ovat kokoontuneet viikkojen ajan keskustelemaan ja selvittämään miten talouden suunta saataisiin käännettyä takaisin kestävälle uralle. Tässä oma näkemykseni ensi vuoden talouden suunnittelun osalta, luvassa pitkähkö tarina.
Olen kirjoittanut jo aikaisemminkin, että kaupungin talous ei ole kestävällä uralla. Pari edellistä vuotta näyttävät paperilla huomattavasti paremmilta kuin mitä todellisuus on. Käytännössä tulos on saatu punnerrettua positiiviseksi vain satunnaisilla, suunnittelemattomilla, omaisuuden myynneillä. Kun tähän lisätään tälle vuodelle ennustettu noin 15 miljoonan alijäämä, on todettava että ilman näitä myyntituloja kaupunki olisi tehnyt kolmessa vuodessa noin 30 miljoonan alijäämän. Koska tilanne ei näytä myöskään tulevien vuosien osalta juurikaan valoisammalta (vuoden 2023 erikoisuutta lukuunottamatta), oli aivan oikea ratkaisu käynnistää laajemmat selvitykset sen suhteen miten kaupungin toimintaa voitaisiin sopeuttaa ja mistä löydettäisiin lisätuloja. Alkusyksystä ryhmät päätyivät 6 miljoonan euron sopeuttamistarpeeseen ensi vuodelle.
Mistä Keravan kokoisessa kaupungissa sitten voidaan löytää 6 miljoonaa euroa? Summa on niin iso, että pelkästään menoja leikkaamalla tai veroja (tai muita maksuja) kiristämällä tuota summaa ei saavuteta ilman kohtuuttomia vaikutuksia. On siis pureuduttava molempiin. Tämän yhtälön ympärillä on nyt vietetty kymmeniä tunteja ja valitettavasti kaikkia poliittisia ryhmiä tyydyttävään ratkaisuun ei lopulta päästy. En usko, että yksikään ryhmä kiistää tilanteen vakavuutta ja ymmärrystä sekä menopuolen että tulopuolen tarkasteluun löytyi kaikista ryhmistä.
Mistä homma sitten jäi kiinni? Tähän varmaan löytyy erilaisia vastauksia riippuen keneltä asiaa kysyy. Omalta osaltani yksi keskeisimpiä kysymyksiä on ollut se, että tehtävät muutokset perustuvat faktoihin ja kohtuullisiin riskeihin. Vaikka olenkin todistanut julkisen puolen taloussuunnittelua jo yhden kauden verran, niin täytyy myöntää, että insinööritaustaiselle ihmiselle poliittisen matematiikan hyväksyminen osoittautui tälläkin kertaa haastavaksi.
Mitä tarkoitan poliittisella matematiikalla? Muun muassa seuraavaa. Kaupungin verokertymään voidaan talousarviossa vaikuttaa kahdella tavalla. Joko veroprosentteja korottamalla tai ennustamalla parempia aikoja verokertymän kehittymisen osalta. Talousarviossa ennustetaan seuraavan vuoden verokertymän kehitys ja saadaan sitä kautta arvio tuloista. Mm. tälle vuodelle verokertymän ennustettiin talousarviossa kasvavan 0,8% vuoden 2020 tasosta, todellisuus tullee olemaan noin 1,8%. Viimeisen 9 vuoden keskiarvo (pidemmälle en löytänyt lukuja) on aika tarkkaan 2%. Vuodelle 2022 valtionvarainministeriö ennustaa Keravan osalta verotulojenkasvun olevan 3,1%, mikä on siis viime vuosien keskiarvoon nähden varsin hyvä, hienoa!
Keravan ensi vuoden tuloennuste tullaan hieman yllättäen talousarviossa laskemaan 4,1% kehityksen mukaan. Näin saavutetaan paperilla noin miljoonan verran parempi lähtötilanne verrattuna tuohon VM:n ennusteeseen. Yhdellä poliittisella päätöksellä saimme siis loihdittua miljoonan tyhjästä! Vaikka en tämän kaltaisesta kikkailusta pidäkään, ei tämä yksittäisenä asiana vielä varmaan olisi venettä osaltani kaatanut.
Entäpä sitten menopuoli? Menemättä sen tarkemmin suunniteltujen sopeutustoimenpiteiden yksityiskohtiin, voidaan todeta, että 6 miljoonan rahoitusvajeesta on menojen pienentämisellä tai palvelumaksujen korottamisella esitetty katettavan noin kaksi kolmasosaa. Iso summa, mikäli tämä suoraan toteutuisi palvelutason heikentymisenä. Puhtaita leikkauksia (tai palvelumaksujen korotuksia) listalla toki on, mutta erittäin suuri osa tuosta sopeuttamistavoitteesta on ajateltu toteutuvan nykyisen toiminnan tehostamisella tai uudelleenorganisoinnilla. Osin tämän voitaneen katsoa olevan positiivinen asia ja osin mielestäni huolestuttava. Positiivista on luonnollisesti se, että kaikkea menojen sopeutusta ei tarvitse tehdä suoraan palveluita leikkaamalla tai maksuja korottamalla. Huolestuttavaa taasen on se, että kaupungin ensi vuoden talous tulee nojaamaan merkittävästi näiden erittäin paljon epävarmuuksia sisältävien kehitystoimien varaan.
Tässä päästään ehkä hieman taas sinne poliittisen matematiikan puolelle: nyt kehitystoimenpiteiden taloudellinen lopputulos on lyöty jo etukäteen lukkoon siten, että se toteutuisi kaikilta osin täysimääräisesti. Mikäli esimerkiksi jo vuosikausia puhututtanut sairaspoissaolojen määrä ei ensi vuonna taitu (tavoite 5% pieneneminen), niin tämä näkyy suoraan kaupungin talouden toteumassa, koska menestyksellinen lopputulos on jo laskettu sisään tulevaan talousarvioon. Kehitystoimenpiteillä täytyy toki olla myös taloudellisia tavoitteita, mutta onko niitä järkevää leipoa täysimääräisesti etukäteen kaupungin budjettiin? Toinen merkittävä kysymys toki on se, että mikäli kaupungin toiminnoista löytyy miljoonakaupalla tehostettavaa ilman merkittäviä vaikutuksia palvelutasoihin, niin miksi sitä ei tehdä automaattisesti osana operatiivista toimintaa? Ei siihen erillisiä sopeuttamissuunnitelmia tarvita.
Ollaan siis tilanteessa, jossa tulojen lisääntyminen ja menojen pieneneminen on molemmat arvioitu erittäin optimistisesti. Vaikka nämä yksistäänkin ovat jo mielestäni melko suuri epävarmuustekijä, yhdistettynä nämä edustavat mielestäni varsin suurta riskiä eivätkä siltikään vielä käännä kaupungin taloutta positiiviseksi. Onko taskussa vielä näiden jäljellä keinoja, joilla tuota riskiä voisi pienentää sekä varmistaa talousarvion positiivinen lopputulema? On, veronkorotukset.
Olen lähtökohtaisesti ollut sitä mieltä, että mikäli tulopuoli ei riitä menojen kattamiseen, niin ensisijaisesti on tarkasteltava menoja. Tämän menotarkastelun tulisi olla osa kaupungin jatkuvaa toiminnan kehittämistä. Olemme kuitenkin tulleet pisteeseen, jossa tulojen ja menojen välinen kuilu on niin suuri, että se ei pelkästään menojen tarkastelulla kuroudu umpeen. Näin ollen veronkorotuksilta ei voida välttyä. Kun tämä tosiasia on hyväksytty, niin jäljelle jää päätettäväksi että mitä veroja korotetaan ja kuinka paljon.
Tässä kohtaa poliittisten ryhmien tiet mielestäni alkoivat erkaantua. Osa koki, että edellä selittämieni riskien kompensoimiseksi veronkorotukset tulisi olla sen suuruisia, että talous ei ajaudu ensimmäisestä vastoinkäymisestä pakkaselle. Osan mielestä kaupungin budjetin ei tarvitsisi juuri jäädä hyväpalkkaisen toimitusjohtajan kuukausipalkan vertaa enempää plussalle. Osan mielestä tuloveroon ei voi koskea ja osan mielestä kiinteistövero tulisi pitää ennallaan. Itse olen ajatellut koko prosessin ajan, että tästä pitäisi löytyä kompromissi, koska yksittäistä verolajia korottamalla päädytään kohtuuttomaan korotukseen eikä siitä huolimatta saada budjettia suunniteltua riittävästi ylijäämäiseksi sisäänrakennetut riskit huomioiden.
Lopulta pöydällä oli budjettiehdotus, jossa verojen korotus olisi euromääräisesti niin pieni, että kaupungin talous ei kestä yhdenkään kehityshankkeen puolittaista onnistumista, epäonnistumisesta puhumattakaan. Tai sitä, että verotulojen kehitys jäisi jälkeen reilusti paremmasta käyrästä kuin mitä valtionvarainministeri ennustaa. Tällä mallilla voidaan mielestäni olla aika varmoja siitä, että jossain kohtaa ensi vuotta taloutta joudutaan tarkastelemaan uudestaan. Kun esitys sisälsi vielä ehdon siitä, että talouden jäädessä suunnitellusta tulee tilanne paikata lisäsopeutuksilla, oli kamelin selkä katkennut. Ryhmämme ei tähän lähestymistapaan voinut sitoutua. Ei voi olla niin, että tarkoituksella budjetoidaan talous liian tiukalle ja sitä perusteena käyttäen ajetaan läpi lisäleikkauksia. Budjettisopuun ei päästy - poikkeuksellista Keravalla.
Kaupunginhallitus on eilen omalta osaltaan linjannut kunnan veroprosentit ensi vuodelle. Esitykseni tuloveroprosentin pienimmästä mahdollisesta korotuksesta ei menestynyt. Polku eteenpäin on siis valittu, mikäli tilanne valtuustossa säilyy samana. Kaupungin tiedotteessa kerrotaan kuinka kiinteistöveroa nostetaan maltillisesti. Mielestäni lähes 50% korotus (0,41%–> 0,60%) vakituisen asunnon kiinteistöverossa ei edusta maltillista korotusta. Pääsemmekin sen osalta paistattelemaan kerta heitolla Keski-Uudenmaan kalleimpien kuntien joukkoon (vain Järvenpää ja Mäntsälä edellämme). Kaupungin verokertymän kasvattamisen olisi voinut hoitaa paremmin ja oikeudenmukaisemmin. Voimme vain toivoa, että tulevaan talousarvioon sisällytetyt varsin optimistiset arviot tuloista ja menoista toteutuvat, jotta ensi vuonna emme ole kohtuuttoman kipeiden leikkausten edessä.
Keravan Vihreiden tiedote aiheesta
--
Loppuun lukuja kiinnostuneille:
Kaupunginhallituksen esitys verojen korotuksiksi:
Oma näkemykseni verojen korotuksista:
Kuva Mathieu Stern, Unsplash