Tänään Keski-Uusimaa julkaisi paljon puhututtaneen Keravan talouden sopeuttamisohjelman (maksumuurin takana). Sen sisältö on mietityttänyt erityisesti sosiaalisessa mediassa ja poliitikot ovatkin kiemurrelleet sanojensa kanssa, koska tätä loppupeleissä täysin julkista suunnitelmaa ei ole syystä tai toisesta aikaisemmin julkaistu.
Sopimuksen sisällöstä voi olla toki montaa mieltä, mutta tällä kertaa ajattelin kirjoitella päätöksenteon prosessista ja siihen liittyvistä haasteista. Keravalla on käytössä malli, jossa tulevan vuoden veroprosentit päätetään marraskuun valtuustossa ja varsinainen budjetti joulukuussa. Ennen veroprosenttien kiinnittämistä poliittiset ryhmät käyvät talouneuvottelut ja yrittävät päästä seuraavan vuoden talouden raamista yhteisymmärrykseen. Tämä toimii hienosti niin pitkään, kun ryhmät ovat yksimielisiä tulojen ja menojen suhteesta. Käytännössä siis niin kauan kuin veroprosentteihin ei tarvitse koskea.
Tänä syksynä tilanne on varsin erilainen kuin edellisinä vuosina, mikä on nostanut esiin Keravalaisen päätöksenteon prosessin ongelmat. Pääasiassa ne koskevat aikataulutusta ja asioiden julkisuutta:
Olen viettänyt tänä syksynä kymmeniä tunteja pyöritellen talouden lukuja ja istuen neuvotteluissa suunnitellen talouden kokonaisuutta. Uskallankin väittää, että olen kohtuu hyvin perillä siitä missä mallissa kaupungin talous makaa tällä hetkellä. Näin ollen veropäätös ei sinänsä sisältänyt yllätyksiä, vaikka toisinkin olisi voitu päättää. Läheskään kaikki valtuutetut eivät neuvottelupöydissä ole istuneet ja he ovatkin olleet sen tiedon varassa, mitä heidän ryhmänsä neuvottelijat ovat jakaneet.
Jos oletetaankin, että kaikilla luottamushenkilöillä olisi täysi tietämys siitä, mitä kaikkea neuvotteluissa on käsitelty ja miten kaupungin talous on ensi vuodelle suunniteltu, niin mihin tämä tavallisen kaupunkilaisen jättää? Kun julkisuuteen ei kerrota päätösten taustoja eikä edes virallisissa dokumenteissa näitä asioita avata, näyttäytyy tämä kuvio ulospäin varsin erikoisena. Mihin perustuen kaupunginvaltuusto oikeastaan päätti veronkorotuksista? Miten asukkaat voivat arvioida oliko päätös fiksu vai ei? Miten asukkaat olisivat voineet osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon ennen kuin nuija osuu pöytään?
Veropäätöstä on nyt sulateltu pari viikkoa, mutta päätöksiä on vielä tekemättä. Matin ja Tepon sanoitusten mukaisesti vauhti kiihtyy - kansan viihtymisen kanssa tuntuukin sitten olevan vähän niin ja näin. Ensi vuoden talousarvio on vasta tulossa päätettäväksi, kun lautakuntatasolla lyödään jo päätöksiä lukkoon. Mikä tulee olemaan valtuuston merkitys talousarviosta päätettäessä, mikäli lautakunnissa tehdään jo nyt päätöksiä ikään kuin talousarvio olisi hyväksytty? Tulopuolen keskeisten päätösten lisäksi nyt myös menopuolen päätöksiä tehdään ennen kuin yhden ainutta julkista dokumenttia on olemassa siitä miltä kaupungin talous ensi vuodelle kokonaisuutena näyttää. Jälleen kaupunkilaiset jätetään täysin ulos yhtälöstä. Lautakuntien esityslistat tulevat julki muutamaa päivää ennen kokouksia ja irrallisina, yksittäisinä, päätöksinä niiden arviointi on hankalaa - ellei mahdotonta. Sopeutusohjelman julkaisu on hyvä askel oikeaan suuntaan. Se olisi kuitenkin pitänyt tehdä paljon aikaisemmin ja kuten aina, keskeisimmät asiat piiloutuvat pieneen pränttiin. Neuvottelujen vetäjä, kokoomuksen Markku Pyykkölä sanoittaa oman näkemyksensä tilanteesta lehtijutun otsikkoon seuraavasti: “Varalla vielä valtavasti säästötoimia”.
Miten näitä epäkohtia sitten voisi parantaa? Mielestäni yksinkertaisesti:
“Keravalla toimitaan avoimesti, vuorovaikutteisesti ja osallistaen. Osallisuus näkyy meillä monipuolisena asukastoimintana, laadukkaana viestintänä, vaikuttamisen mahdollisuuksina ja kohtaamisina.”
Kuva Jackson Simmer ,Unsplash
Muokattu 1.12.2021 klo 14:03 sekä 15:41: korjattu kirjoitusvirheitä