Kesän urheilurypistyksen jälkeen alkoi luonnollinen ylimenokausi kohti seuraavaa kautta valmistelevaa harjoittelua. Elokuu meni kokolailla huilaillessa ja suuri osa liikuntaa taisi tulla vaellushommissa. Takaisin rytmiin pääseminen on ollut yllättävänkin haastavaa, vaikka koko ajan liikuntaa on tullutkin harrastettua. Tähän päälle kun vielä laittaa erinäisten sattumusten seurauksena tulleen viikon pakkolevon syyskuun alussa, niin puolivälissä korotettu liikuntasuoritusten tavoitemäärä alkaa olla aika kaukana. Alkuperäinen 200 liikuntasuoritusta tulee kyllä täyttymään, mutta 260 vaatii jo aikamoista venymistä. Jotain positiivistakin liikuntarintamalta toki on: ryhmäliikunta ajaa liikkumaan vaikka aina ei huvittaisikaan ja uutena aluevaltauksena olen kokeillut polkujuokua.
Lepsuilu liikunnassa näkyy myös syömisessä ja painossa. Mitään katastrofaalista ei toki ole tapahtunut, mutta eipä paino ole enää laskenutkaan. Ehkä jopa päin vastoin. Kesällä tälläkin saralla tavoitteen tiukentaminen tuntui hyvältä idealta ja aika lähellä seitsemällä alkavaa lukemaa kisakaudella tulikin käytyä. Nyt en ole ihan varma haluanko edes talvikaudella tiputtaa alle 80 kilon. Tämän suhteen edetään fiiliksen mukaan.
Ehkä suurin pettymys tuli kuitenkin eräänä sunnuntaiaamuna, kun otsalohkossa orasti päänsärky. Vuosihan alkoi teemalla “vuosi ajokunnossa”. Aika nopeasti se kuitenkin muuttui teemalle “vuosi ilman krapulaa”. Varsin hienosti sitä on tullutkin taiteiltua tuon höllennetyn tavoitteen kanssa, kunnes sitten tapahtui lipsahdus. Jälkikäteen olen pohtinut, että tuo höllennetty tavoite on kyllä hyvin petollinen. Sitä hyvin helposti ajattelee, että voi ottaa vielä yhden, koska edelliselläkään kerralla x-annosta ei aiheuttanut krapulaa. Vaan yhtälö ei olekaan niin yksinkertainen, vaan vain olemalla täysin ilman voi varmistaa sen että päänsärky ei aiheudu alkoholista. Syöminen, nukkuminen, stressi ja muut vastaavat tekijät, kun saattavat keikauttaa olotilaa omalta osaltaan. Toleranssikin lienee tippunut, kun alkoholin käyttö on jäänyt hyvin pienelle. Vaikka olotila oli toki kaukana menneiden vuosien krapuloista ja päänsärky saattoi johtua muistakin tekijöistä, niin joudun kyllä tästä ottamaan stiplun pyrkimyksissä krapulattomaan elämään. Sen verran otti päähän, etenkin henkisesti, että krapulattoman elämän tavoittelu jatkuu entistäkin motivoituneempana.
Muilla alueilla ei myöskään mitään suurempia sankaritekoja. Lukeminen takkuaa edelleen ihan yhtä lailla kuin ennenkin. Sinänsä luen kyllä koko ajan aika paljonkin, mutta lähinnä se painottuu erilaisiin blogeihin. Kirjarintamalla lähinnä ammattikirjallisuuteen keskittyminen ei selkeästi tuota tulosta. Ehkä olisi aika keventää ja siirtyä sillä rintamalla ainakin osin fiktioon. Talouden tavoitteista ei enää oikein edes kannata kirjoittaa, koska asioiden automatisoinnin jälkeen niihin ei ole tarvinnut enää käyttää ajatusta. Tällä hetkellä tavoitteista selkeästi reiluiten on toteutumassa ajettujen kilometrien määrä. Auton myynnin myötä niitä kuin ei ole enää reiluun pariin kuukauteen kertynyt.