Seuraa yhden sortin jokasyksyinen perinne - eli pitkähkö kirjoitus kaupungin taloudesta. Kysyttäessä veronkorotuksista olen vaalikoneissa vastannut siten, että kaupungin talouden paikkaaminen veroja korottamalla ei ole kestävä ratkaisu ja että ensisijaisesti on haettava säästöjä toiminnan tehostamisesta. Sinänsä seison edelleen tämän ajatuksen takana, mutta harmittavasti kuntataloutta ei oikein voi tiivistää vaalikonemaiseen kahden lauseen julistukseen.
Olen kirjoittanut blogissani Keravan taloudesta aikaisemminkin muutamaan otteseen. Olemme Keravalla painineet talouskurimuksen parissa jo useamman vuoden eikä erilaisilla sopeutus- ja tehostamistoimilla ole laivaa juuri saatu käännettyä paremmalle kurssille. Sote-uudistus ja sen vaikutukset kuntatalouteen eivät varsinaisesti ole helpottaneet tilannetta, vaikka kuluva vuosi uudistukseen liittyvien verohäntien johdosta näyttääkin reilusti ylijäämäiseltä. Kerava ei toki ole yksin tämän tilanteen kanssa, koska tämänhetkinen valtionosuusjärjestelmä kohtelee varsin kylmästi elinvoimaisia kasvukeskuksia. Karu fakta kuitenkin on se, että tulojen ja menojen välinen kuilu on miljoonia ja ikäviä päätöksiä on tehtävä.
Mistä tilanne Keravalla sitten johtuu? En edes yritä tiivistää tilannetta yksittäiseen korulauseeseen tai väittää että pystyisin yhdessä blogikirjoituksessa tyhjentävästi avaamaan kaikkia näkökulmia aiheeseen. Mutta tässä kuitenkin muutama havainto.
Palvelutuotanto Keravalla on lähtökohtaisesti tehokkaasti toteutettua. Sopeutustoimia selvitettäessä ei mitään kaupungin talouden kokonaistilanteen kannalta merkittäviä ongelmia ole löytynyt. Joiltain osin tilanne on ollut päinvastainen ja huolta onkin joutunut kantamaan siitä, että saadaanko palvelut järkevästi toteutettua niille varatuilla resursseilla.
Sote-uudistuksen positiivinen puoli kaupungin näkökulmasta on varsin huonosti ennustettavan sote-toimialan poistuminen talousarviosta, joten miljoonaluokan yllätyksiltä toivottavasti jatkossa vältytään. Toisaalta kasvatus ja opetus edustaa jatkossa noin kolmea neljäsosaa kaupungin taloudesta, jolloin tämän yksittäisen toimialan vaikutus on todella merkittävä. Summaten: emme mielestäni törsäile palvelujen tuottamisessa. Tehostamista tulisi tietenkin tehdä jatkuvana toimintana ja eikä toiminnan uudelleenorganisointiakaan tulisi pelätä, mikäli sillä voidaan osoittaa selkeitä taloudellisia hyötyjä palvelutasoon kajoamatta.
Lehtien palstoilla on jälleen viime päivinä ruodittu suomalaisten tuloja - tai oikeastaan maksettuja veroja. Aloitankin tämän osuuden kirjoituksesta parilla sitaatilla ihmisiltä, jotka ovat osallistuneet omalta osaltaan miljoonatolkulla yhteisiin vero-talkoisiin:
”Pohjoismainen hyvinvointivaltion malli ei toimi, jos ihmiset eivät kontribuoi takaisin yhteiseen kassaan. Me kaikki hyödymme yhteiskunnan tuottamista palveluista” -Miki Kuusi, Wolt
”Veronmaksuhalukkuus tippuu kuin kuilun reunalta, jos koet, että et saa siitä mitään. On parempi verottaa pikkuisen enemmän ja pitää palvelut hyvinä. Se vähentää yhteiskunnan eriytymistä eri kupliin” - Mikko Kärkkäinen, Relex
Keskeisin kaupungin tulonlähde on luonnollisesti verotulot. Yhteisöveron määrään voimme vaikuttaa lähinnä hyvällä elinkeinopolitiikalla, tuloveroihin ja kiinteistöveroihin löytyy huomattavasti konkeettisempia välineitä veroprosenttien määräämisen muodossa.
Tuloveroprosenttiin (tiesitkö, että se Keravalla on tällä hetkellä 6,61%?) koskemisesta on jostain syystä tullut Keravalla tietynlainen tabu. Osassa poliittisista ryhmistä veroprosenttiin nähdään tiivistyvän kunnan vetovoimaisuus, vaikka epäilenkin että hyvin harva kaupunkiin muuttava tekee tämän perusteella vertailua potentiaalisten asuinpaikkojensa välillä.
Nykyisen veroprosentin kohtuullisuutta tai kohtuuttomuutta arvioitaessa voidaan katsoa miten asiaa on lähestytty muissa kunnissa. Tässä päästään tilanteeseen, jossa on helppo käyttää verrokkikuntana oman agendansa mukaisia kuntia. Mikäli veroprosentti halutaan pitää erittäin matalana, kannattaa verrata pääkaupunkiseudun monta kertaa suurempiin kaupunkeihin - tai Sipooseen. Veron korotusta taasen voisi puoltaa vertailu saman kokoluokan radanvarsikaupunkeihin kuten Järvenpää ja Hyvinkää. Esimerkiksi Helsinki ja Vantaa painivat omassa luokassa yli prosenttiyksikön matalammalla veroprosentilla, kun taas Järvenpää ja Hyvinkää ovat päätyneet prosenttiyksikön korkeampaan veroprosenttiin kuin Kerava.
Yhden prosenttiyksikön vaikutus Keravan tuloverokertymään on hieman alle 9 miljoonaa euroa.
Kerava on valtakunnan yksi ainoita energiayhtiön omistava kuntia, joka ei nosta yhtiöstään osinkotuloja. Sen sijaan on tehty strateginen linjaus, että osinkojen sijaan kaupunki haluaa taata asukkailleen mahdollisimman halvat sähkön siirtohinnat. Tämä nykyinen malli on sinänsä taloudellisesti tehokas keino ulosmitata energiayhtiön tuottoja asukkaiden hyväksi. Täysin ongelmaton se ei kuitenkaan ole.
Nykymallissa tästä strategisesta linjauksesta hyötyvät erityisesti sähköä paljon käyttävät asiakkaat. Voidaankin kysyä, että kohdistuuko tämä “etu” oikeudenmukaisesti kaupungin asukkaiden kesken? Mitä isompi sähkönkulutus, sen enemmän hyödyt. Matalilla siirtohinnoilla lienee myös osaltaan positiivinen vaikutus Keravan kilpailukyvyssä yritysten pohtiessa toimitilojensa sijoittumista.
Keravan Energia laskee vuosittain laskennallista hyötyä, jonka se matalampina siirtohintoina asukkaille jakaa. Viime vuosina tuo summa on liikkunut jopa 20 miljoonan euron vuositasolla. Osinkoina kaupunki ei toki voisi tuota summaa itselleen jakaa, vaan väliin tulisi muun muassa verottaja. Realistisesti voisi kuitenkin ajatella, että puolet tuosta summasta voisi tulouttaa kaupungin kassaan, mikäli siirtohinnat olisivat lähempänä valtakunnan keskiarvoa.
Minä en ole ehdottamassa sitä, että osinkoja alettaisiin Keravan Energialta nostaa. Strategisen linjauksen muuttaminen pitäisi olla harkittu ja pitkän aikavälin hanke mikäli sellaiseen päätettäisiin ryhtyä. On kuitenkin hyvä tunnustaa, että ilman tätä nykyistä linjausta kaupungin veroprosentti voisi olla vähintäänkin kokonaisen prosenttiyksikön matalampi kuin missä se joudutaan nykyisellään pitämään. Tai vaihtoehtoisesti käytettävissä voisi olla paremmat taloudelliset resurssit palvelujen tuottamiseen. Tai jotain näiden väliltä.
Linjaukset tiukasta veropolitiikasta sekä energiayhtiön tuloksen teosta johtavat tilanteesee, missä tulolähteitä pitää aktiivisesti muualta. Yksi sellainen on maankäyttökorvaukset ja kiinteistöjen myynnit. Kunnan tehtävä on luonnollisesti harjoittaa maankäyttöpolitiikkaa kaavoitusmonopolinsa kautta. Sitä kautta on mahdollista luoda sekä taloudellista että kaupunkikuvallista hyvää kaupunkilaisille. Siinä kohtaa mennään kuitenkin mielestäni pieleen, kun maankäytöllä aletaan merkittävästi rahoittaa kunnan käyttötaloutta. Miksi näin?
Soten siirtymisen myötä selkeästi epävarmin osa-alue kaupungin talousarviossa on maankäyttökorvaukset ja kiinteistöjen myynnit. Ne toteutuvat vuodesta toiseen miljoonatolkulla arvioidusta poikkeavina. Yksi syy tähän tietysti on ollut eittämättä liian optimistinen ajattelu hankkeiden toteutumisesta ja niiden aikatauluista. Toinen on se, että olemme ajautuneet tilanteeseen, missä maankäytön rooli käyttötalouden pinnalla pitämisessä on kasvanut liian suureksi. On siis ollut “pakko” ennustaa reiluja maankäytön tuottoja, jotta talous ei sakkaisi taloussuunnitelmia tehtäessä.
Mikäli kaupungin käyttötalouden positiivisena pitäminen vaatii vuodesta toiseen miljoonaluokan tuloja maankäytöstä, ajaa se meidät tilanteeseen jossa on riski siirtyä ohjaajan paikalta matkustajaksi. Paine saada kaavahankkeita ja omaisuuden myyntiä läpi kasvaa liian suureksi verrattuna kaupunkin pitkän aikavälin etuun.
Mielestäni meidän tulisi pyrkiä tilanteeseen, missä maankäytön rooli kaupungin käyttötalouden rahoittamisessa olisi varsin konservatiivinen. Loppu potentiaalisesta taloudellisesta hyvästä tulisi ohjata investointien rahoittamiseen lainarahan sijaan. Tämä toki tarkoittaisi sitä, että tulot käyttötalouden pyörittämiseen pitäisi löytyä jostain muualta. Näitä potentiaalisia keinoja olenkin tässä kirjoituksessa jo aikaisemmin kuvaillut. Suuruusluokkana maankäyttökorvaukset ja kiinteistöjen myynnit ovat talousarvioissa liikkuneet muutamasta miljoonasta noin kymmeneen miljoonaan.
Keravan poliittisten ryhmien väliset talousneuvottelut tuleville vuosille ovat olleet käynnissä viimeisten viikkojen aikana. Tästä olemme saaneet lukea niin lehtien palstoilta kuin kaupungin tiedotteestakin.
Olemme tulleet pisteeseen, jossa veroprosenttia on nostettava. Ensi vuodelle tulovero nostetaan 6,9 prosenttiin, mikä tarkoittaa vajaan kolmen miljoonan lisätuloja kaupungille. Seuraaville vuosille esitetään vielä 0,1% korotusta, jolloin päädytään tasan seitsemään prosenttiin, vaikka tästä jatkokorotuksesta useat poliittiset ryhmät ovat jo kilpaa tekemässä pesäeroa.
Tämänkin korotuksen jälkeen kaupungin talousluvut on viritetty erittäin tiukalle - viivan alle ennustetaan jäävän 39 tuhatta euroa. Yli 80 miljoonan euron taloudessa tuollaista hyväpalkkaisen toimitusjohtajan kuukausiansion suuruista summaa ei varsinaisesti voine kutsua pelivaraksi.
Maankäytön osalta ennusteissa on otettu askel huomattavasti parempaan suuntaan, mistä täytyy kiittää kaupungin viranhaltijoita. Täysin ilman riskejä ei nykyisetkään ennusteet ole, mutta suunta on oikea. Itse olisin nähnyt parempana, että olisimme tehneet veronkorotuksen kerralla seitsemään, jolloin talouden lukuihin oltaisiin saatu edes hieman riskivaraa. Politiikka on kuitenkin kompromisseja ja nyt mennään näin.
Talouden kanssa painitaan Keravalla varmasti tulevinakin vuosina. Sote-uudistuksen jälkeisessä ajassa kunnat hakevat uutta rooliaan ja vetovoimatekijöitä joudutaan pohtimaan uusiksi. Itse en ole vakuuttunut että verrokkikuntia (esim. Järvenpää) selkeästi matalampi veroprosentti on sellainen asia, jolla kilpailussa pärjäämme. Veroja ei myöskään pidä ehdoin tahdoin nostaa ainakaan verrokkeja korkeammaksi.
Kaupungin rooli on muuttunut erittäin vahvasti kasvatuksen ja opetuksen toteuttajaksi, mikä on tiukasti lakisääteistä toimintaa. Siihen päälle sitten hieman enemmän liikkumavaraa sisältäviä toimintoja: vapaa-ajan toimintaa, kaupunkitekniikkaa ja -kehitystä sekä hyvinvoinnin edistämistä. Näillä osa-alueilla meidän tulee onnistua, mikäli haluamme pärjätä kuntien välisessä kilpailussa ja tuottaa kaupunkilaisille hyvän arjen edellytyksiä.
Kuva: DALL-E 3 tekoälyn näkemys Keravan talousneuvotteluista.