Kirjoitin aikaisemmassa kirjoituksessani asioista, joissa onnistuminen on mielestäni tulevalla vaalikaudella keskeistä. Vaikka talousasiat ovatkin isossa roolissa päätöksenteossa, liittyy kaupungin kehittämiseen paljon muitakin asioita. Jokaisella luottamushenkilöllä on omat painopisteensä sen suhteen, mitä asioita pyrkii edistämään. Poliittisessa päätöksenteossa asioiden eteenpäin vieminen on monesti hidasta ja itse olenkin liputtanut näiden asioiden puolesta jo tämän valtuustokauden aikana. Mieluusti olisin edistämässä näitä teemoja myös tulevalla vaalikaudella:
Ensimmäisen kauden valtuutettuna olen saanut aimo annoksen oppia siitä miten julkinen päätöksenteko kuntatasolla toimii. Tiesin toki jo ennen politiikkaan mukaan lähtemistä, että kaupunkilaisille näkyy vain pieni pintaraapaisu siitä mitä eri toimielimissä tai kaupungin virastoissa ylipäätänsä tapahtuu. Viranhaltijat tekevät hartiavoimin töitä, jotta meidän kaupunkilaisten arki olisi mahdollisimman sujuvaa ja laadukasta. Samoin luottamushenkilöt käsittelevät lukemattomia asioita, jotka hautautuvat pöytäkirjojen syövereihin. Valtuutettuna olenkin ollut näköalapaikalla sen suhteen mitä kaupungissa tapahtuu.
Teoriassa kenellä tahansa kaupunkilaisella on mahdollisuus seurata päätöksenteon käänteitä julkisten dokumenttien kautta, eikö? Käytännössä näin ei mielestäni ole. Haaste on toisaalta viestinnällinen ja toisaalta kyse on toimintakulttuurista. Tietomäärä, joka eri luottamuselimien läpi kulkee on valtava. Asiakirjojen muoto on niin puuduttava, että ei ole realistista olettaa kaupunkilaisten seuraavan tapahtumia virallisten asiakirjojen kautta. Olisikin panostettava huomattavasti enemmän siihen, että viestinnän eri keinoin tuotaisiin päätöksentekoa avoimemmaksi. Tähän liittyen olen tehnyt myös valtuustoaloitteen, joka näyttäisi etenevän myönteisesti ennen nykyisen valtuustokauden päättymistä.
Toinen keskeinen seikka päätöksenteon avoimuuden parantamiseksi on se, mitä julkisiin asiakirjoihin sisällytetään. Päätöksenteon eri tasoilla käydään valtava määrä erilaisia lähdekeskusteluja, joista ei jää minkäänlaista merkintää pöytäkirjoihin. Voi olla, että tiettyjä asioita valmistellaan vuosia ilman, että kaupunkilaisilla on mitään näkyvyyttä aiheeseen. Tässä ei sinänsä ole mitään lakiteknisesti väärää, mutta olisiko tässä parantamisen paikka? Uskon, että saisimme laadukkaampia päätöksiä (ja vähemmän pakittelua), mikäli asukkaiden ääni saataisiin paremmin kuuluville jo siinä vaiheessa, kun asioita valmistellaan.
Päädyin hieman yllättäen mukaan skeittiparkki-hankkeen päätöksenteon keskiöön. Sain varajäsenen paikan Vapaa-aika- ja hyvinvointilautakuntaan kesken vaalikauden ja olen päässyt sitä kautta päättämään skeittiparkin kohtalosta. Prosessissa on ollut omat haasteensa varsin värikkäidenkin vaiheiden myötä ja aikaa on kulunut jo luvattoman kauan. Lautakunta on päätöksensä tehnyt ja nyt odotellaan (harmittavien) valitusten käsittelyä. Prosessin myötä on muodostunut tietty side tähän hankkeeseen ja olisinkin mielelläni tavalla tai toisella varmistamassa, että skeittiparkki vihdoin saadaan Keravalle. Prosessin eri käänteistä olen kirjoittanut blogissani.
Olen profiloitunut valtuustossa jossain määrin pyöräilyn puolestapuhujana. En toki ole yksin tämän teeman kanssa ja onkin ollut ilo huomata, että valtuustossa on useampia henkilöitä kevyen liikenteen asioita edistämässä. Työmaata riittää myös tuleville vuosille ja hyvin alkanutta poliittisten ryhmien välistä yhteistyötä tämän teeman ympärillä onkin syytä jatkaa. Merkittävin pyöräilyyn liittyvä investointi, joka toivottavasti etenee ensi valtuustokaudella on asemakeskuksen pyöräparkki. Pyöräparkin suunnitelmia onkin seurattava tarkalla silmällä, jotta voidaan varmistua siitä että parkki tulee palvelemaan käyttäjiään tehokkaasti.
Keinukallio on Kalevan urheillupuiston ohella Keravan merkittävin liikunta-alue. Alueen toiminnallisuuksia on kehitetty viime vuosina eikä työ ole vielä valmis. Mielestäni Keinukallion seudullista vetovoimaa lisäisi merkittävästi se, että me naapuruskunnat saisimme vihdoin toteutettua ympärivuotisen ulkoilureitin Keinukalliolta Vantaan Kuusijärvelle. Samalla muodostuisi väylä Keravalta Sipoonkorven kansallispuistoon. Ympärivuotinen reitti parantaisi kesäaikaisen liikkumisen olosuhteiden lisäksi myös tuon suositun reitin ylläpidettävyyttä hiihtokausilla. Tämänkaltaiset ylikunnalliset hankkeet ovat haasteellisia edistettäviä, kun vetovastuullista ei tahdo löytyä. Lisäksi tässä tapauksessa eri kuntien valmiudet toteuttaa reitti omalla alueillaan on varsin erilainen. Olen liputtanut reitin puolesta aina, kun tilaisuus on tullut ja niin aion tehdä jatkossakin. Pieniä valonpilkahduksia tältä kaudelta on mm. maininta reitistä niin Kaupungin liikuntasuunnitelmassa kuin tulevassa viherkaavassakin. Myös Uudenmaan Virkistysalueyhdistys on toissavuonna lisännyt omaan toimintasuunnitelmaansa tavoitteen ylikunnallisten ulkoilureittien ylläpitämisestä. Vaikka yksittäisen valtuutetun mahdollisuudet vaikuttaa tämänkaltaisen hankkeen etenemiseen ovat varsin rajalliset, pyrin jatkossakin edistämään Keinukallio-Kuusijärvi -reitin toteutumista.
Täydennysrakentaminen on yksi kestoaihe, kun puhutaan kaavoituksesta, rakennusjärjestyksestä tai asuntopoliittisista linjauksista. Keravalla on viime vuosina puhuttu minitaloista ja siitä kuinka mahdollistettaisiin uuden ajan “mummonmökkien” rakentaminen olemassa oleville tonteille. Rakennusjärjestyksen osalta on jo otettukin aimo harppauksia tämän kaltaisten rakennushankkeiden mahdollistamiseksi. Valitettavasti Keravalla kuitenkin on melko paljon vanhoja asemakaavoja, jotka ovat hengeltään osin ristiriidassa näiden ajatusten kanssa. Jotta täydennysrakentaminen mahdollistettaisiin näiden uusien tuulien mukaisesti, vanhoja kaavamääräyksiä tulisi käydä systemaattisesti läpi ja päivittää niitä vastaamaan tämän päivän linjauksia. Ehkäpä tällä tavalla saisimme säästettyä lähimetsän tai pari, kun paine nakertaa uusia alueita tonttimaaksi helpottaisi?